Heinäkuinen tervehdys

Kesäinen tervehdys Lukijani!

Pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi tänne blogiini kirjoitin. Se kertonee, että kuluneen talven aikana tekemistä on riittänyt. Kun tekemistä on paljon, asioita joutuu priorisoimaan ja blogin kirjoittaminen on kuulunut siihen kategoriaan, joka on saanut odottaa. Blogin sijaan olen kuitenkin pyrkinyt jakamaan joitain lyhyitä kuulumisia ja ajatuksia Facebookin päivityksiin ja tarinoihin.

Näin alkuun haluan pahoitella myös sitä, etten ole välttämättä ehtinyt vastaamaan kaikkiin niihin psykoterapiayhteydenottoihin, joita olen saanut. Osa on kiireessä jäänyt. Jokaisen viestin olen kuitenkin lukenut. Ilmoitan mahdollisuudesta ottaa uusia psykoterapia-asiakkaita näillä www-sivuillani ja Facebookissa, joten niitä kannattaa seurata.

Kevään aikana on käyty paljon julkista keskustelua liittyen psykoterapiahoitojen ja -kuntoutuksen tulevaisuuteen. Sote-uudistus koskettaa myös tätä alaa samaan aikaan kun ”lyhytterapiahype” on käynnissä. Julkisessa keskustelussa termit tuppaavat menemään sekaisin. Tavallisen ihmisen on vaikea hahmottaa, mistä milloinkin puhutaan ja kuka hoitoa on tarjoamassa. Lyhytterapeutiksi itseään nimittävän kun ei tarvitse olla edes terveys- tai sosiaalialan koulutuksen käynyt henkilö saati peruskoulutukseltaan mielenterveyspuolen ammattilainen kuten psykologi, psykiatri tai psykiatrinen hoitaja. Terapeutti -nimikettä ei ole suojattu millään tavalla. Toisinaan terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneen työntekijän tarjoamaa hoitoa kuitenkin nimitetään lyhytterapiaksi. Asiakas ei siis voi tietää henkilön käymää taustakoulutusta tai ammatillista osaamista muutoin kuin kysymällä.

Lyhytterapiaa ollaan paraikaa kuitenkin voimallisesti tuomassa myös terveydenhuollon virallisiin palveluihin. Niinpä jokaisen apua hakevan olisikin hyvä varmistua siitä, löytyykö lyhytterapiaa tarjoavan henkilön tiedot Julkiterhikistä, jota Valvira ylläpitää. Mikäli henkilöllä on terveys- tai sosiaalialan pohjakoulutus tai psykoterapeutin pätevyys, nimi löytyy rekisteristä. Mikäli nimeä ei löydy, henkilö tuottaa terapiapalveluita käytännössä omalla vastuullaan, eikä hänen toimintaansa valvo kukaan ulkopuolinen. Hän ei ole myöskään velvoitettu noudattamaan terveysalan säädöksiä.

Lyhytterapia ja lyhytpsykoterapia ovat myös eri asioita. Lyhytpsykoterapiaa tarjoavan tulee olla käynyt psykoterapeuttikoulutus. Psykoterapeutiksi kouluttautuminen vaatii nykyisellään neljän vuoden yliopistossa suoritettavat opinnot sosiaali- tai terveysalan korkeakoulututkinnon ja tiettyjen pohjakoulutus- ja työkokemusvaatimusten lisäksi. Yksi tärkeä osa psykoterapeuttikoulutusta on myös psykoterapeutiksi haluavan oma koulutuspsykoterapia. Koulutuspsykoterapiassa tuleva psykoterapeutti pohtii ja käsittelee oman elämänsä asioita siitäkin näkökulmasta, miten ne voisivat heijastua työhön psykoterapeuttina. Psykoterapeuttien toimintaa valvoo Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Psykoterapeuttien tulee terveydenhuollon ammattihenkilöinä noudattaa mm. terveysalan lainsäädäntöä, ohjeita ja asetuksia. Kelan tukemassa psykoterapiassa Kela velvoittaa psykoterapeuttia lisäksi käymään säännöllisessä työnohjauksessa, jossa asiakkaan asioita ja psykoterapian etenemistä pohditaan vielä laajemmasta näkökulmasta.

Suomen Psykologiliitto esitti keväällä, että jatkossa Suomen psykoterapeuttikoulutus muutettaisiin Ruotsin mallin mukaisesti kaksiportaiseksi. Koska psykologin ammattikoulutus on jo itsessään erittäin laaja ihmisen mieltä ja sen hoitoa käsittelevä koulutus, saisivat jatkossa psykologikoulutuksen käyneet automaattisesti 1-tason pätevyyden toimia lyhytinterventioiden eli lyhytpsykoterapian toteuttajina. Esimerkiksi psykiatrian sairaanhoitajille pätevyys olisi mahdollinen lisäkoulutuksen kautta, koska heidän perustutkintonsa mielenterveyden asioista on psykologin tutkintoa suppeampi. Nykyiset psykoterapeutti- ja kouluttajapsykoterapeuttikoulutukset säilyisivät ennallaan.

Näin kesäaikaan moni on hakemassa itselleen syksyksi psykoterapeuttia etenkin Kelan pidempiin kuntoutuspsykoterapioihin. Vaikka en voi itse ottaa tällä hetkellä uusia asiakkaita, muistutan kuitenkin huomioimaan muutamia seikkoja psykoterapeutin valintaan ja ylipäätään psykoterapian aloittamiseen liittyen. Oma valmius psykoterapiaan on hyvä arvioida ennen pitkään prosessiin sitoutumista. Usea lähettävä taho ohjaakin tekemään Mielenterveystalosta löytyvän Psykoterapiakyselyn, jonne pääset tästä. Sen voi täyttää myös itsenäisesti, mikäli ei ole sitä aiemmin tehnyt.

Psykoterapia ja siihen sitoutuminen vaatii monenlaista panostusta. Mikäli kyselyn suositus viittaa edelleen psykoterapian aloitukseen, kannattaa tutustua huolella olemassa oleviin eri psykoterapiasuuntauksiin. Mielestäni kattavimmat kuvaukset löytyvät tällä hetkellä Minduun sivustolta, jonne pääset tästä. Olen sanonut omillekin asiakkaille psykoterapiaan ohjatessani, että monissa tilanteissa samaan päämäärään voidaan päästä useampaa reittiä pitkin. Tarkoittaen siis sitä, että tärkeää on, että psykoterapeutin edustama suuntaus ja sitä kautta psykoterapian työskentelytavat tuntuvat itselle sopiville ja mielekkäille. Siinä, mitä tapaamisilla tapahtuu ja miten asioita käsitellään, psykoterapiasuuntaukset eroavat toisistaan. Painopisteet ajatusten, tunteiden ja kehon reaktioiden huomioimisessa ja prosessoinnissa voivat vaihdella ja siitä syystä saattaa olla hyvä valikoida sellainen psykoterapiasuuntaus, jossa nämä kokemisen tasojen eri puolet tulevat riittävällä tavalla huomioiduiksi suhteessa omaan tilanteeseen.

Viimeisenä steppinä on tietysti vielä ehkä se tärkein, itselle sopivan psykoterapeutin valinta. Omaa oloa tutustumiskäynneillä kannattaa kuunnella herkällä tuntumalla, koska pisimmillään yhteinen matka voi kestää useita vuosia. Se on pitkä aika. Olen linkittänyt omille sivuilleni jo aiemminkin koulutuspsykoanalyytikko Pirjo Lehtovuoren haastattelun, jossa hän nostaa esille tärkeimpiä psykoterapeutin valintaan liittyviä näkökohtia. Aivan täydellistä psykoterapeuttia tuskin löytyy, mutta tavoite voisikin olla riittävän hyvä ja riittävän sopiva psykoterapeutti, johon kokee voivansa muodostaa riittävän luottamuksellisen suhteen omissa asioissa. Kuitenkin kuten Pirjo Lehtovuorikin haastattelussaan toteaa, on pelkästään hyvä asia, mikäli psykoterapeutti on henkilönä jossain määrin erilainen kuin asiakkaan aiemman elämän tärkeät ihmissuhteet. Tällöin asiakkaan on paremmin mahdollista saavuttaa uudenlaista kasvua ja kehitystä omassa elämässään. Sopivan psykoterapeutin valinta kannattaa tehdä rauhassa, vaikka se ottaisikin jonkin verran aikaa.

Tässä kohtaa toivottelen hyvää keskikesän jatkoa, voimia töissä ahertaville sekä palauttavaa lomaa lomailijoille! Palataan asiaan taas jossain sopivassa vaiheessa.

Anu

Kesäkukka 2021.

Kesäkuulumisia

Kesä on päässyt jo hyvään vauhtiin. Edellisessä blogissani kirjoitin kouluttautumisesta ja se jatkui aivan keskikesään saakka. Monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissakin lomaillaan vasta elokuussa, joten koulutukset ja tapahtumat ovat pyörineet vielä ihan normaalisti.

Kanadalainen, alun perin Unkarista lähtöisin oleva lääkäri Gabor Maté oli mukana vastikään julkaistussa elokuvassa The Wisdom of Trauma. Elokuvaan liittyen järjestettiin lisäksi viikon kestävä keskustelusarja, jossa oli mukana trauma-alan asiantuntijoita kuten Peter Levine, Dan Siegel, Stephen Porges, musiikkialan huippuja Sia ja Alanis Morissette sekä psykedeelihoitojen kehittäjä MAPS:sta Rick Doblin. Gabor Maté on kirjoittanut useampia stressiä ja traumaa käsitteleviä kirjoja lääketieteen näkökulmasta kuten When the Body Says No. The Cost of Hidden Stress. Myös riippuvuuksiin perehtynyt Maté toteaa ”Kysymys ei ole, miksi riippuvuus, vaan miksi kipu?” Traumaa hän määrittelee sanomalla ”Trauma ei ole se, mitä sinulle tapahtuu. Trauma on sitä, mitä sisälläsi tapahtuu sen tuloksena, mitä sinulle tapahtuu.”

Kesäkuun puolivälissä ESTD (European Society for Trauma and Dissociation) järjesti dissosiaation merkitystä posttraumaattisessa stressihäiriössä (PTSD) käsittelevän koulutuksen, jossa puhujina olivat psykiatrian professori ja traumatutkija Ruth Lanius Western Ontarion yliopistosta Kanadasta, psykiatrian ja psykologian apulaisprofessorina Western yliopistossa toimiva Paul Frewen sekä kliinisen psykologian professori Bethany Brand Towsonin yliopistosta Yhdysvalloista. Professori Brand kertoi esityksessään myös Top DD -tutkimuksesta, jossa tarkastellaan dissosiaatiohäiriöistä kärsivien hoitoa, tuoreimpana nettipohjaista psykoedukatiivista ohjelmaa potilaille ja terapeuteille (”the Network Study”). Tutkimuksessa on ollut mukana terapeutteja ja potilaita 19 eri maasta. Pohjoismaista tutkimusryhmässä on ollut edustus Norjasta MD, PhD Ellen K. K. Jepsen.

Kevään ja alkukesän koulutusten kruununa oli Pohjois-Irlannista Titanic Belfastista käsin järjestetty Virtual Recovery Trauma Summit 2021. Puhujissa oli mukana monia tuttuja kuten Peter Levine kertomassa kehittämästään Somatic Experiencing -menetelmästä, Harvardista valmistunut psykiatrian professori Dan Siegel ihmistenvälisestä neurobiologiasta, Bessel van der Kolk traumojen hoidosta ja psykedeelien käytöstä osana sitä, Janina Fisher uuden kirjansa Transforming the Living Legacy of Trauma elävän traumaperinnön muuttamisen tematiikasta, Stephen Porges kehittämästään the Safe and Sound Protocol (SSP) protokollasta ja Gabor Maté Compassionate Inquiry psykoterapeuttisesta lähestymistavasta. Summitissa esiintyi myös Deb Dana, joka on perehtynyt erityisesti polyvagaaliteorian hyödyntämiseen terapiassa. Lisäksi mielenkiintoisia puheenvuoroja pitivät EMDR-asiantuntija Derek Farrell, Neurofeedback-ekspertti Sebern Fisher, Internal Family Systems (IFS):n kehittäjä Richard Schwartz ja Trauma Resiliency Model (TRM):n kehittänyt Elaine Miller-Karas.

Kesäkuun puolivälissä psykologian opintojen kurssikaverini Jaakko Stenius väitteli psykologian tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta aiheenaan psykologin tutkimuksen hyödyllisyys psykoterapian suunnittelussa. Tulevaisuudessa psykologin tutkimuksen antia voitaisiin entistä paremmin hyödyntää siinä kohtaa, kun asiakkaalle tai potilaalle suunnitellaan sopivinta jatkohoitoa. Jaakon väitöskirjaan voit tutustua täällä.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä toivottaa aurinkoisten kesäpäivien mukavaa jatkoa ja palauttavaa lomaa lomanviettäjille. Kuumuus on meitä koetellut, mutta jospa loppukesä tarjoaisi meille kohtuullisen lämpimiä ja lempeitä päiviä.

Kohtaamisia koivutaulu.

Kevätkuulumisia

Korona on tuonut mukanaan paljon rajoituksia, mutta myös uusia mahdollisuuksia osallistua maailmanlaajuisesti erilaisiin etätapahtumiin ja -koulutuksiin. Jo vuosi sitten ensimmäisenä koronakeväänä hyödynsin tätä ja olen jatkanut erityisesti traumakoulutuksiin osallistumista myös kuluneen talven.

Näin keväällä konferenssi- ja koulutustarjonta on runsasta. Kuten Facebook-sivuillani jo eilen kirjoitinkin, osallistun paraikaa Bostonin 32nd Annual Trauma Conference -tapahtumaan, jota isännöi Bostonin yliopiston psykiatrian professori Bessel van der Kolk. Tänään onkin luvassa mielenkiintoinen päivä, kun iltapäivällä puoli viiden aikaan alkaa Harvardin yliopiston psykiatrian oppiaineessa psykologian professorina työskentelevän Karlen Lyons-Ruthin luento aiheesta Beyond Fight, Flight or Freeze: Threat of Abandonment and Its Developmental Consequences.

Maailman yliopistoja paremmuusjärjestykseen laittava Shanghai Ranking oli arvioinut Harvardin yliopiston jälleen kerran vuoden 2021 maailman parhaaksi yliopistoksi, näin sekä lääketieteen että psykologian osalta. Myös muiden listausten perusteella Harvard nousee maailman ykköseksi. Näistä syistä onkin erityisen mieltä lämmittävää, että itselleni tärkeä teema, traumatisoituminen, sen hoito ja muut traumaan liittyvät asiat kiinnostavat maailman parhaan yliopiston professoreja, tutkijoita ja opettajia. Bostonin konferenssissa esiintyi eilen muitakin Harvardissa työskenteleviä henkilöitä kuten Jim Hopper, Susan Walker ja Michael Alpert.

Meillä Suomessa traumatisoitumisen tutkiminen ja huomioiminen psykiatriassa varsinkaan yliopistotasolla ei valitettavasti ole vielä kovin näkyvää. Turun yliopiston Markus Heinimaa on kuitenkin poikkeus ja on aktiivinen EMDR-hoidon kehittämisessä ja käytössä ja on ollut kiinnostunut myös dissosiaatioon liittyvistä teemoista.

Suomessa trauma-asiat kiinnostavat psykologeja ja Suomen Psykologiliitto onkin ollut mukana järjestämässä joka toinen vuosi toteutettavaa Kriisi- ja traumakonferenssia Finlandia-talolla Helsingissä.

Mutta kaikki ei ollut vielä tässä. Traumaorientoituneen psykologi-psykoterapeutin iltaohjelmassa on vielä toisenkin maailman huippuyliopiston Stanfordin professori Marylene Cloitren luento ESTD:n (European Society for Trauma and Dissociation) järjestämässä koulutuksessa kompleksiseen traumatisoitumiseen liittyvällä teemalla Distinguishing Complex PTSD from Personality Disorders (Borderline): Diagnostic Implications.

Antoisaa kevätiltaa Sinullekin lukijani.

 

Lämpimät käsin neulotut villasukat.

Lämpimästi tervetuloa sivuilleni ja blogiini!

Kohtaamisia – psykologi- ja psykoterapiapalvelut on ollut toiminnassa reilun vuoden. Oman yrityksen perustaminen oli ollut ajatuksissani jo pidempään, jotta voisin hyödyntää kaikkea sitä osaamista ja koulutusta parhaalla mahdollisella tavalla, jota olen vuosien varrella työpolullani kerryttänyt.
Viime vuosina olen ollut kiinnostunut eritoten traumatisoitumisesta ja sen hoidosta sekä geropsykologiasta eli ikääntymisen psykologiasta. Tulen nostamaan esille blogissani näitä teemoja erityisesti, mutta myös muita ajankohtaisia psykologian alan aiheita.
Näillä sivuilla voit lukea lisää taustastani, minulle ja yritykselleni tärkeistä asioista sekä tarjoamistani palveluista.
Tervetuloa tutustumaan,

Anu