Kesäinen tervehdys Lukijani!
Pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi tänne blogiini kirjoitin. Se kertonee, että kuluneen talven aikana tekemistä on riittänyt. Kun tekemistä on paljon, asioita joutuu priorisoimaan ja blogin kirjoittaminen on kuulunut siihen kategoriaan, joka on saanut odottaa. Blogin sijaan olen kuitenkin pyrkinyt jakamaan joitain lyhyitä kuulumisia ja ajatuksia Facebookin päivityksiin ja tarinoihin.
Näin alkuun haluan pahoitella myös sitä, etten ole välttämättä ehtinyt vastaamaan kaikkiin niihin psykoterapiayhteydenottoihin, joita olen saanut. Osa on kiireessä jäänyt. Jokaisen viestin olen kuitenkin lukenut. Ilmoitan mahdollisuudesta ottaa uusia psykoterapia-asiakkaita näillä www-sivuillani ja Facebookissa, joten niitä kannattaa seurata.
Kevään aikana on käyty paljon julkista keskustelua liittyen psykoterapiahoitojen ja -kuntoutuksen tulevaisuuteen. Sote-uudistus koskettaa myös tätä alaa samaan aikaan kun ”lyhytterapiahype” on käynnissä. Julkisessa keskustelussa termit tuppaavat menemään sekaisin. Tavallisen ihmisen on vaikea hahmottaa, mistä milloinkin puhutaan ja kuka hoitoa on tarjoamassa. Lyhytterapeutiksi itseään nimittävän kun ei tarvitse olla edes terveys- tai sosiaalialan koulutuksen käynyt henkilö saati peruskoulutukseltaan mielenterveyspuolen ammattilainen kuten psykologi, psykiatri tai psykiatrinen hoitaja. Terapeutti -nimikettä ei ole suojattu millään tavalla. Toisinaan terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneen työntekijän tarjoamaa hoitoa kuitenkin nimitetään lyhytterapiaksi. Asiakas ei siis voi tietää henkilön käymää taustakoulutusta tai ammatillista osaamista muutoin kuin kysymällä.
Lyhytterapiaa ollaan paraikaa kuitenkin voimallisesti tuomassa myös terveydenhuollon virallisiin palveluihin. Niinpä jokaisen apua hakevan olisikin hyvä varmistua siitä, löytyykö lyhytterapiaa tarjoavan henkilön tiedot Julkiterhikistä, jota Valvira ylläpitää. Mikäli henkilöllä on terveys- tai sosiaalialan pohjakoulutus tai psykoterapeutin pätevyys, nimi löytyy rekisteristä. Mikäli nimeä ei löydy, henkilö tuottaa terapiapalveluita käytännössä omalla vastuullaan, eikä hänen toimintaansa valvo kukaan ulkopuolinen. Hän ei ole myöskään velvoitettu noudattamaan terveysalan säädöksiä.
Lyhytterapia ja lyhytpsykoterapia ovat myös eri asioita. Lyhytpsykoterapiaa tarjoavan tulee olla käynyt psykoterapeuttikoulutus. Psykoterapeutiksi kouluttautuminen vaatii nykyisellään neljän vuoden yliopistossa suoritettavat opinnot sosiaali- tai terveysalan korkeakoulututkinnon ja tiettyjen pohjakoulutus- ja työkokemusvaatimusten lisäksi. Yksi tärkeä osa psykoterapeuttikoulutusta on myös psykoterapeutiksi haluavan oma koulutuspsykoterapia. Koulutuspsykoterapiassa tuleva psykoterapeutti pohtii ja käsittelee oman elämänsä asioita siitäkin näkökulmasta, miten ne voisivat heijastua työhön psykoterapeuttina. Psykoterapeuttien toimintaa valvoo Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Psykoterapeuttien tulee terveydenhuollon ammattihenkilöinä noudattaa mm. terveysalan lainsäädäntöä, ohjeita ja asetuksia. Kelan tukemassa psykoterapiassa Kela velvoittaa psykoterapeuttia lisäksi käymään säännöllisessä työnohjauksessa, jossa asiakkaan asioita ja psykoterapian etenemistä pohditaan vielä laajemmasta näkökulmasta.
Suomen Psykologiliitto esitti keväällä, että jatkossa Suomen psykoterapeuttikoulutus muutettaisiin Ruotsin mallin mukaisesti kaksiportaiseksi. Koska psykologin ammattikoulutus on jo itsessään erittäin laaja ihmisen mieltä ja sen hoitoa käsittelevä koulutus, saisivat jatkossa psykologikoulutuksen käyneet automaattisesti 1-tason pätevyyden toimia lyhytinterventioiden eli lyhytpsykoterapian toteuttajina. Esimerkiksi psykiatrian sairaanhoitajille pätevyys olisi mahdollinen lisäkoulutuksen kautta, koska heidän perustutkintonsa mielenterveyden asioista on psykologin tutkintoa suppeampi. Nykyiset psykoterapeutti- ja kouluttajapsykoterapeuttikoulutukset säilyisivät ennallaan.
Näin kesäaikaan moni on hakemassa itselleen syksyksi psykoterapeuttia etenkin Kelan pidempiin kuntoutuspsykoterapioihin. Vaikka en voi itse ottaa tällä hetkellä uusia asiakkaita, muistutan kuitenkin huomioimaan muutamia seikkoja psykoterapeutin valintaan ja ylipäätään psykoterapian aloittamiseen liittyen. Oma valmius psykoterapiaan on hyvä arvioida ennen pitkään prosessiin sitoutumista. Usea lähettävä taho ohjaakin tekemään Mielenterveystalosta löytyvän Psykoterapiakyselyn, jonne pääset tästä. Sen voi täyttää myös itsenäisesti, mikäli ei ole sitä aiemmin tehnyt.
Psykoterapia ja siihen sitoutuminen vaatii monenlaista panostusta. Mikäli kyselyn suositus viittaa edelleen psykoterapian aloitukseen, kannattaa tutustua huolella olemassa oleviin eri psykoterapiasuuntauksiin. Mielestäni kattavimmat kuvaukset löytyvät tällä hetkellä Minduun sivustolta, jonne pääset tästä. Olen sanonut omillekin asiakkaille psykoterapiaan ohjatessani, että monissa tilanteissa samaan päämäärään voidaan päästä useampaa reittiä pitkin. Tarkoittaen siis sitä, että tärkeää on, että psykoterapeutin edustama suuntaus ja sitä kautta psykoterapian työskentelytavat tuntuvat itselle sopiville ja mielekkäille. Siinä, mitä tapaamisilla tapahtuu ja miten asioita käsitellään, psykoterapiasuuntaukset eroavat toisistaan. Painopisteet ajatusten, tunteiden ja kehon reaktioiden huomioimisessa ja prosessoinnissa voivat vaihdella ja siitä syystä saattaa olla hyvä valikoida sellainen psykoterapiasuuntaus, jossa nämä kokemisen tasojen eri puolet tulevat riittävällä tavalla huomioiduiksi suhteessa omaan tilanteeseen.
Viimeisenä steppinä on tietysti vielä ehkä se tärkein, itselle sopivan psykoterapeutin valinta. Omaa oloa tutustumiskäynneillä kannattaa kuunnella herkällä tuntumalla, koska pisimmillään yhteinen matka voi kestää useita vuosia. Se on pitkä aika. Olen linkittänyt omille sivuilleni jo aiemminkin koulutuspsykoanalyytikko Pirjo Lehtovuoren haastattelun, jossa hän nostaa esille tärkeimpiä psykoterapeutin valintaan liittyviä näkökohtia. Aivan täydellistä psykoterapeuttia tuskin löytyy, mutta tavoite voisikin olla riittävän hyvä ja riittävän sopiva psykoterapeutti, johon kokee voivansa muodostaa riittävän luottamuksellisen suhteen omissa asioissa. Kuitenkin kuten Pirjo Lehtovuorikin haastattelussaan toteaa, on pelkästään hyvä asia, mikäli psykoterapeutti on henkilönä jossain määrin erilainen kuin asiakkaan aiemman elämän tärkeät ihmissuhteet. Tällöin asiakkaan on paremmin mahdollista saavuttaa uudenlaista kasvua ja kehitystä omassa elämässään. Sopivan psykoterapeutin valinta kannattaa tehdä rauhassa, vaikka se ottaisikin jonkin verran aikaa.
Tässä kohtaa toivottelen hyvää keskikesän jatkoa, voimia töissä ahertaville sekä palauttavaa lomaa lomailijoille! Palataan asiaan taas jossain sopivassa vaiheessa.
Anu
